Hevosen aisteista vähäsen....

Hevosella on luonnostaan paremmat aistit kuin ihmisellä koskien esim. näkö, haju, kuulo ja tuntoa. Sanotaan että hevonen saattaa muistaa toisen hevosen hajun jopa 10-vuotta siitä kun ensikertaa tapasivat. Näin olleen ei ole lainkaan ihmeellistä jos hevoselle hyvin tärkeä "hevosystävä" saa kaipaamaan ystäväänsä pelkän hajun avulla. Tiedän että tästä asiasta ollaan hevospiirissä hyvin eri mieltä, itse perustelen asiaa sillä että hevosella on äärettömän hyvä muisti joka myös vaikuttaa sen tunteisiin. En tarkoita sitä että hevonen ryhtyisi analysoimaan mitä hänen ystävälleen on tapahtunut taikka minne joutunut, vaan yksinkertaisesti haju voi saada muistista aikaiseksi kaipuun ystäväänsä kohden.

Silmät ovat sellainen asia hevosessa joka kertoo siitä aika paljon, huolestuneella hevosella on silmät suurena ja voi nähdä jopa valkoista ympärillä. Hevosesta voi nähdä että se ei ole sopeutunut kyseeseen tilanteeseen. Kun harjoittelemme hevosen kanssa usein puhumme että hevonen ajatellessaan  mussuttaa suullaan. Tästä kyseisestä asiasta olen kuullut hyvin erilaisia mielipiteitä, voi toki pitää paikkaansa. Sen sijaan kun hevonen harjoituksen jälkeen vilkuttaa silmiään sanotaan että hevonen myös ajatteli asiaa "If they're blinking they're thinking". Samoin kun aikaisemmin olen jossain täällä kirjoittaessani tuonut esiin että kun hevonen katsoo sinua se myös ajattelee sinua. Hevosen silmistä näkee myös helposti kun se on rauhallinen. Oma hevoseni joka on erittäin herkkä hevonen ja joka tarvitsee itselleen turvaa, olen huomannut että se hakee toisinaan turvaa silmillään jolloin sillä on hyvin kyselevä katse. Joten silmät ovat hyvin mielenkiintoinen elementti hevosessa.

Kuulo on hevosella aivan mainio. Lisäksi hevonen voi heiluttaa noita korviaan joka suuntaan ja kohdistaa sinne minne haluaa. Olen aika vakuuttunut että hevosen kuulo yhdistettynä muistiin auttaa hevosta ymmärtämään mitä sille kerrotaan. Hyvä esimerkki on"who" sana jolla opetamme hevosen pysähtymään. Aluksi käytämme apuna käsiä mutta hiottuna pelkkä sana riittää tähän. Oma hevoseni esimerkiksi on oppinut rauhoittumaan edellisen omistajan käyttämällä sanonnalla "så jaa" nykyään olenkin jatkanut tämän sanoman kertaamista mikäli tulee tilanne jossa hermostuu ja yhdistettynä tähän lauseeseen hevosen rauhoituttua kirkkaalla äänen sävyllä "hyvä Orvari hienoa". Tuskin hevonen ymmärtää sanoja varsinaisesti mutta osaa käyttäytyä niiden mukaan toivotulla tavalla.

Viimeinen mutta ehkä tärkein on hevosen tunto. Hevosella on äärettömän herkkä tuntoaisti, tämän voi huomata jo siitä kun kärpänen istuu sen päälle ja se samassa hetkessä huitoo sen hännällään pois. Näin olleen tulisi omasta mielestäni hyödyntää tätä luonnollista herkkyyttä eikä raipalla turruttaa sitä pois. Hevonen tuntee myös painopisteet herkästi jolloin ihan painoavuilla voidaan saada hevonen tekemään asioita puolestamme.