Mitä on hevospsykologia?

Hevospsykologia on "hevosen toimintaa tutkivaa tiedettä". Hevosen toimintaan vaikuttavat psyykkiset tekijät, sosiaaliset tekijät sekä fyysiset tekijät. Kun kaikki nämä kolme "elementtiä" on tasapainossa, meillä on onnellinen hevonen. Eli voisi varmaankin sanoa että hevospsykologiaan kuulu lähes kaikki asiat mitä tiedämme hevosista.

Me tarvitsemme tietoa hevospsykologiasta sekä hevosista kun puuhastelemme hevosten kanssa jotta toimintamme olisi mahdollisimman helppoa ja samalla oikeudenmukaista hevosta kohtaan. Mutta myös turvallisuudenkin takia se olisi oleellista.  On suuri ero saada hevonen haluamaan tekemään asioitia pyynnöstämme, kuin että laitamme hevoset suorittamaan asioita.

Mitä tarvitaan jotta onnistuisimme hevosen kanssa ( psykologisesti ajatellen )!

Hevosten kanssa puuhastellessamme tarvitaan äärettömän hyvä asenne. Mitä sitten tarkoittaa hyvä asenne?

Hyvällä asenteella tarkoitetaan että on "vastaanottavainen". Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että ollaan avoimia ottamaan vastaan uusia asioita eikä suljeta itseämme ulkopuolelle omien ennakkoluulojemme takia. On tärkeätä aluksi vain kerätä kaikkea mahdollista tietoa hevosista ja niiden käsittelystä. Näistä tiedoista on sitten myöhemmässä vaiheessa hyötyä. Vaikka osa tiedosta jota löytää, juuri silloin ei tunnukkaan järkeviltä.  Totuus on että ”osa saaduista tiedoista saattaa olla virheellistä”, mutta suodattuvat pois ajan myötä kun varmistumme siitä mikä on totta ja mikä ei. Mikäli lähtee opiskelemaan hevosta tulee jossain vaiheessa huomaamaan että paljon väärää tietoa hevosten käsittelystä liikkuu mukana käytännön tasolla. Kaikki ihmiset vain ei yksinkertaisesti osaa nähdä taikka halua nähdä totuutta.

Hevonen on äärettömän herkkä eläin joka aistii ihmisen mielentilan. Tämän takia hyvään asenteeseen kuuluu "positiivisena" oleminen. Sellaisena päivänä kun itse on ”kiukkua” täynnä ei tulisi mitään suurtä tehdä hevosten kanssa, vaan mielummin kannattaa antaa hevosille silloin vapaata ja itse tehdä jotain aivan muuta.

Meidän tulisi olla mahdollisimman luonnollisia hevostemme kanssa.

Luonnolliseen piirteeseen kuuluu "optimistinen luonne". Optimisti on sellainen ihminen joka ei lannistu vaikka kaikki ei juuri silloin hevosen kanssa onnistu kuten oli ajatellut. Hevonen on siitä merkillinen eläin että se on taitava "kääntämään asiat päinvastaiseen suuntaan kuin miten itse haluamme sen käyttäytyvän". Eli optimistisellä luonteenpiirteellä meidän täytyisi kyetä pysymään rauhallisina vaikka sisäisesti kiehuisimmekin raivoa siitä että hevonen ei toimi kuten haluamme. Useimmiten vika on meissä eikä hevosessa. Luonnolliselle luonteenpiirteelle ominaista on olla myös realistinen.

Kun tekee tavoitteita itselleen edetä hevosen kanssa tulisi olla siinä realistinen ”siten että asettaa tavoitteet sellaisiksi jotka varmasti ovat saavutettavissa”. Eli ei voi edetä tekemään hevosten kanssa sellaisia asioita joihin se itse ei vielä ole valmis taikka jos ihminen ei vielä hallitse asioita. Joten sinun tulisi olla optimistinen mutta samalla myös realistinen.

Olemalla optimistinen auttaa katsomaan asioita eteenpäin ja olemalla realistinen auttaa pitämään meidät niin sanotusti "maan pinnalla". Vois selittää että painetaan kaasua samaan aikaan kun seistään jarrulla, mutta niin hevosten kanssa edetään. ”Pitää ja päästää” on siihen vanha sananlause joka pätee tänäkin päivänä kun sen oikein ymmärrämme..

Olennainen asia muistaa: ”hevospsykologiaa ei voi oppia vain lukemalla, vaan täytyy jatkuvasti opiskella myös hevosta”. Aluksi tarvitaan paljon teoriatietoa hevosesta ja sen käyttäytymisestä. Kuten aikaisemmin tuli ilmi hevospsykologiaan kuuluu psyykkiset, sosiaaliset sekä fyysiset tekijät. Joten luultavasti kaikki tieto mikä saadaan koskien hevosta – kuuluu osaksi hevospsykologiaan.

Tietämys, kokemus ja ymmärrys

Kaikilla hevosihmisillä on lähes samanlainen ”alkutilanne”. Eli meillä on tietty perustietämys hevosiin liittyvistä asioista. Tämän perustietämyksen olemme jokainen saaneet itsellemme omalla yksilöllisellä tavallamme. Jotkut ovat syntyneet hevostilalle, toiset ovat saaneet tietonsa kuulopuheiden kautta, joku on lukenut kirjallisuuksista, videoilta taikka jotain muuta kautta.

Kuitenkin yhteistä kaikilla meillä ihmisillä on se että aluksi on paljon ”hajautettua” tietoa. Tämä tilanne on kaikilla hevosihmisillä sama, oli kokemusta sitten vuosi taikka neljäkymmentä vuotta. Meillä on paljon paikkaansa pitävää tietoa mutta seassa tietoa sekä ennakkoluuloja joilla ei ole totuudenmukaisuutta.

Lisäksi meillä on kokemuksia vuosien varrelta, toisilla enempi ja toisilla vähempi. Kun ympätään yhteen se mitä ollaan koettu ja se minkä tiedämme taikka olemme ”tietävinämme” niin meillä on ns. ”alkutilanne” jossa on siis hajautettua tietoa ja ripaus omaa kokemusta.

Yksinkertaisena esimerkkinä voisi sanoa tilannetta jossa hevonen yhtäkkiä pukittelee maastossa kun olemme lenkillä. Hevonen ei koskaan aikaisemmin tällaista ole meille tehnyt. Tässä vaiheessa toteamme että hevonen näki "pikku ukon" taikka "mörön"maastossa ( jota se ei todellakaan nähnyt, vaikka siitä yleisesti puhutaankin ). Eli meillä on kokemus siitä että hevonen pukittelee ja tietoisuus että hevoset saattaa joskus pukitella. Mutta todellisuudessa meillä ei useinkaan ole hajuakaan siitä minkä takia se itse asiassa sitä tekee.

Monesti ihmiset sanovat että hevonen pukittelee koska se on niin tyhmä, taikka koska se on sellainen hevonen joka pukittelee, se näkee pikku-ukkoja taikka että kyse on kunnioituksen puutteesta taikka jotain vastaavaa. Eli usein vain todetaan tilanne, keksitään tapahtumalle joku syy mutta ei sen enempää sitä mietitä.

Kuitenkin aina kun hevonen tekee jotain poikkeavaa kuten "tämä", taikka vastaavaa niin siihen löytyy syy. Syyn selvittäminen kuitenkin saattaa joskus olla meille vaikeata. Jotta ylipäänsä voisi selvittää syyn, täytyy tietää jotain hevosesta. Tässä astuu hevospsykologia mukaan.

Jotta me voidaan tietää miksi hevonen pukittelee meidän täytyy koittaa ryhmitellä asiaa, mistä syystä hevoset yleensä pukittelevat. Yksi syy saattaa olla pelko. Sitten meidän täytyy ryhmitellä mikä saa hevosen pelkäämään jne. Vasta kun syvennymme siihen ”mikä on hevonen”, voidaan saada jonkinlainen käsitys siitä mistä voisi olla kyse kun hevonen aina samassa kohdassa pukittelee ollessamme sen kanssa lenkillä. Useimmiten ihminen keksii tapahtumalle sellaisen syyn joka ei ole paikkaansapitävä tapahtumaketjulle, tämä sen takia koska usein inhimillistämme hevosen sekä sen käyttäytymisen. Inhimilliseen syyttämiseen kuuluu aina ripaus epätodenmukaisuutta, ikävä kyllä vaikka omalla tavalla mukava lajina olemmekin.

Eli vasta kun olemma saaneet kartooitettua koko hevosen käyttäytymismallin voimme saada todellisen kuvan siitä "mikä hevonen on". Ennenkaikkea meidän tulisi ymmärtää mikä hevonen on sekä ymmärtää hevosta. Jokainen hevonen on yksilöllinen ja näin olleen myös käyttäytyy sen vuoksi oman luonteensa mukaisesti. Juuri tämä tekee ”hevospsykologiasta” vaikeata mutta samalla mielenkiintoista. Itse koen Tuire Kaimion kirjan "Hevosen Kanssa" mukavaksi tietojättiläiseksi jossa voimme lukea omalla kotimaisella kielellä siitä mikä hevonen on. Kuitenkaan ei ole helppoa toimia oikein vaikka tuon kirjan osasisi kannesta - kanteen ulkoa. Tämä siksi että lukemalla ei voida saada tuntumaa siihen miten hevonen käyttäytyy taikka miten käytöksen saa pois. Eli vaikka luemme kirjaa emme opi lukemaan hevosta.

Kun on päässyt niin pitkälle että on saanut kartoitettua hevosen käyttäytymismallin, miksi hevonen pukittelee, miksi hevonen pelkää, miksi hevonen puree, miksi hevonen käyttäytyy agressiivisesti jne. Silloin voidaan katsoa tätä yksilöllistä hevosta kokonaisuutena, eli hevonen joka tietyissä pelkotilanteissa pukittelee taikka tietyissä ahdistetuissa tilanteissa käyttäytyy agressiivisesti taikka puree. Voidaan alkaa itse käyttäytymään siten että ei päästetä tilanteita menemään sellaisiksi että joudutaan näihin ikäviin tilanteisiin. Useimmiten me itse aiheutamme tuon tilanteen, mutta syytämme siitä hevosta ja pahimmillaan vielä rankaisemme sitä siitä.

Joskus näkee kun ratsastaja tulee tietä pitkin hevosensa kanssa ja vastaan tulee auto. Hevonen huolestuu tilanteesta eikä halua mennä eteenpäin ( yksinkertaisesti hevonen pelkää ). Silloin ratsastaja suuttuu  – ottaa raipan esiin ja alkaa hakkaamaan hevostaan. Ratsastaja saa hevosen kulkemaan eteenpäin koska hevonen valitsee eteenpäin menemisen raipan hakkaamisen sijaan. Vaikka kylläkin jatkossakin pelkää autoa. Pelkoa ei kuitenkaan saatu hevoselta kyseisessä tilanteessa pois. Ja useimmiten samaan tilanteeseen ajaudutaan yhä uudelleen ja uudelleen. Ihminen kuvittelee että hevonen tieten tahtoen haluaa niskuroida hänelle ja alkaa tästä syystä rankaisemaan hevostaan.

Oppia lukemaan hevosta

Olisi hyvä oppia lukemaan hevosta. Onko kyse siitä että hevonen pelkää vai siitä että se ei kunnioita meitä. Samoin kun vahingossa asetamme hevoselle liian suurta painetta, käyttäytyykö se silloin meitä kohtaan aggressiivisesti vai ei. Useimmiten tilanteet tulevat äkillisesti eteen ja silloin tulisi reagoida nopeasti ja myös oikein. On äärettömän tärkeätä tietää miten reagoida oikealla tavalla. Oikein oppii reagoimaan hevosten kanssa ainoastaan opiskelemalla sitä, ei pelkästään olemalla hevosen  kanssa.

Juuri nämä yllättävät tilanteet ovat niitä tilanteita joissa sattuu ”vahinkoja”. Väärällä vastareaktiolla saadaan mahdollisesti vaaratilanne aikaiseksi. Tämän takia olisi hyvä tuntea hevosta vähän pintaa syvemmältä ennenkuin niiden kanssa puuhastelemme. Ainakaan ei kannata lähteä tekemään hevosten kanssa sellaisia asioita joita emme vielä hallitse – kannattaa muistaa olla realistinen.

Oppiakseen lukemaan hevosta on olemassa vain "yksi tie", olemalla niiden kanssa ja samalla opiskelemalla niitä, tekemällä asioita niiden kanssa sekä seuraamalla niiden käyttäytymistä. Lisäksi teorialla on nopeuttava vaikutus asiaan, silloin saadaan ymmärrys mukaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tulisi oppia katsomaan asioita hevosen perspektiivistä – hevonen on pakoeläin ja ihminen on saalistaja.

Jotta voisi oppia ymmärtämään hevosta ja hevospsykologiaa on siis opittava katsomaan asioita hevosen perspektiivistä. Lähes kaikki hevosen reaktiot pohjautuvat selviytymiseen. Tämän takia olisi hyvä tietää sellaisista asioista jotka ovat hevoselle tärkeitä.

Hevonen haluaa tuntea olonsa turvalliseksi. Lauma kokonaisuudessaan luo hevoselle turvallisuuden tunteen. Voi sanoa että hevoselle lauma on ns. ”turvallisuusverkko”, siellä sen on hyvä olla. Hevosen ei tulisi tarvita pelätä, yleensä hevonen ei pelkää jos sitä mikään ei ”ahdista”. Joten ihan yleisessä hevosen käsittelyssä tulisi asettaa painoarvoa myös tälle asialle että ei aseta hevosta ahdistetuksi ja pelottele sitä.

Hevonen haluaa tuntea hyvän olon tunteen, eli se haluaa saavuttaa ”tasapainon”. Kun laitetaan uusi hevonen laitumelle muiden hevosten sekaan, nähdään juuri miten hevoset hakevat tasapainoa toistensa kanssa. Laumassa alempiarvoinen hevonen saattaa jopa aggressiivisesti ajaa toista vielä alempana olevaa hevosta pois tieltään ( eli väistätellä ) näyttääkseen että itse on ylempi arvoinen kuin pois-ajettava hevonen. Usein tällaisessa tapauksessa saattaa olla kyse "hevosesta" jolla on huonompi itsetunto kuin muilla hevosilla. Aikanaan tarhassa harmonia löytyy, mutta joskus vasta tarhan suurentaminen auttaa tasapainotilan saavuttamiseksi. Luonnossa hevosilla on huomattavasti helpomi saavuttaa tasapainotila kuin tarhassa – tämä koska niillä on enempi tilaa liikkua. Itselläni on juuri tällainen huonon itsetunnon omaava hevonen. Positiivisena näen kuitenkin että hevosella itsetunto on kohenemiseen päin.

Hevoselle on äärettömän tärkeätä myös saada leikkiä koska ovat perusluonteeltaan leikkisät.

Silloin kun hevonen tuntee olonsa ”turvalliseksi” sekä kokee ”hyvänolon tunteen” ( on tasapainossa ), se myös muuttuu leikkisäksi. Luonnollsesti ruokakin on hevoselle tärkeä asia. Joten luonnollisestikin kun kesällä hevonen saa laiduntaa isoilla vihreillä laitumilla se myös voi sen takia psyykkisesti parmmin kuin talvisaikaan.

Hevosessa tapahtuu jatkuvasti villiintymistä sekä kesyyntymistä. Tähän on melko luonnollinen selitys. Hevonen on lajina yli 50 miljoonaa vuotta vanha ja ihminen otti sen kaverikseen vain noin 3500 vuotta sitten. Hevonen lajina on pystynyt selviytymään kaikista vaaroista miljoonien vuosien aikana koska sille on aikanaan kehittynyt niin erinomainen pakovalmius- mekanismi vaaratilanteita varten. Joten aina kun hevonen tuntee itsensä uhatuksi koittaa se ensisijaisesti pakenemalla päästä tilanteesta pois. Kuitenkin tulisi muistaa että kun hevonen tuntee itsensä ”ahdistetuksi” se saattaa myös tehdä mitä hyvänsä puolustaakseen itsensä.

Joten auttaa paljon kun koitamme tarkastella minkälaiselta tuntuisi olla hevonen, mitä vaaroja hevosen kannalta on olemassa. Monesti hyvin mitätön asia ihmisen suunnalta katsottuna saattaa olla hevoselle ”punnitseminen elämän ja kuoleman välillä”.

Käänteistä psykologiaa hevosen käsittelyssä?

”Käyttäytyä päinvastoin kuin saalistaja”, se tapahtuu yleensä käyttäytymällä päinvastoin kuin olimme aikonut alunperin käyttäytyä – koska yleensä käyttäydymme kuin saalistajat – koska olemme saalistajia - tätä käänteistä käyttäytymistä kutsutaan käänteiseksi psykologiaksi -

"Lähestyminen ja perääntyminen" toimii tällaisena toimenpiteenä. Kuitenkaan tätä ei pysty harjoittamaan ennenkuin on oppinut vähäsen hevosen kehonkieltä – koska muutoin saa aikaiseksi väärinkäsityksen hevosen ja ihmisen välille.

Kyse on yksinkertaisestisiitä että kun olemme oppineet lukemaan hevostamme tarpeeksi hyvin, pystymme kehittämään hevosemme kanssa myös yhteisen kielen jolla voimme kommunikoida keskenämme. Tätä kommunikointia hevoset harrastavat laitumella aamusta iltaan keskenään. Joten perehtymällä hevosen kehonkieleen voimme tulla myös paremmaksi johtajaksi hevosellemme. Ja näin vältymme monelta ristiriita tilanteelta.

Usein meidän pihalle tulevat ihmiset kysyy? Ymmärtääkö nuo teidän hevoset ”suomea vai ruotsia” – silloin alkaa mua hymyilyttään - kun tietää että hevoset puhuvat samaa kieltä jokapuolella maapalloa. Ja se kieli on kehonkieli.